VIIII VIIPURINLAHTI 1. 10.7.1944
Leningradin rintaman komentaja kenraali Govorov päätti suorittaa maihin nousun Viipurinlahden aarille ja sen jälkeen mantereelle Kannasta puolustavien suomalaisten selustaan, koska 21. Armeija ja 23. Armeija eivät pystyneet kesäkuun aikana täyttämään niille asetettuja tehtäviä eli saavuttamaan Viipuri-Lappeenranta-Imatra linjaa.
Operaatioon määrättiin 59. Armeija ja sille alistettiin 48. Armeijakunta ( 80. , 124. ja 224. Divisioona). Lisäksi hyökkäykseen osallistuivat Itämeren laivasto ja 13. ilmaarmeija.
Suomalaisista oli vastassa V armeijakunta. Siihen kuuluivat Itä-Suomen rannikko- patterit torjuntakomppanioineen. Lisäksi tuli Ratsuväkiprikaati ja reservinä10. divisioona, joka oli ollut uudelleen järjestettävänä.
V:n armeijakunnan alaisuuteen tulivat 17. divisioona ja 3. prikaati Viipurin luoteis- puolelle. Ylipäällikön reserviksi keskitettiin Säkkijärvelle saksalainen 122. Divisioona Ribbentrop- sopimuksen mukaan 10.7., mutta taistelut olivat silloin jo ohi.
Taistelut alkoivat 1.7. Voimakkaat tykistövalmistelut ja ilmapommitukset edelsivät hyökkäystä. Säästämättä käytettiin sekä materiaalia, ammuksia ja miehiä.
Ensimmäisen päivän hyökkäykset torjuttiin Mutta kovasta vastustuksesta huolimatta
Neuvostojoukot nousivat maihin Suonionsaaressa, Ravansaaressa, Melansaaressa ja Teikarissa 4.7. Suonionsaari ja Ravansaari jäivät viholliselle, mutta Melansaaresta ja Teikarista venäläiset karkotettiin seuraavana aamuna.
Teikarista taisteltiin uudelleen 5.7. ja viholliset onnistuivat maihinnousussaan, jota edelsi laivaston, tykistön ja ilmavoimien tulivalmistelu. Suomalaiset puolustivat saarta viimeiseen asti niin, että viimeiset miehet tulivat uimalla mantereelle.
9.7. venäläiset tekivät maihinnousun mantereelle Viipurinlahden länsirannalle Melansaaren ja Turkinsaaren välille n. 10 km levyiselle rintamalle. He uudistivat hyökkäyksensä useaan otteeseen aamupäivän kuluessa. Rannikkoa puolusti tällä kohtaa saksalainen 122. divisioona. Venäläiset saivat maihin pieniä osastoja , jotka saksalaiset kuitenkin heittivät vastahyökkäyksellä takaisin mereen. Torjuntaan osallistui myös saksalainen ja suomalainen tykistö, joka upotti kymmeniä vihollisaluksia. Keskipäivällä taistelut taukosivat ja rintama jäi paikoilleen aselevon solmimiseen asti.
[kuva ei saatavilla]
Aselepo solmittiin syyskuun alussa. Suomen eduskunta hyväksyi hallituksen rauhan suunnitelman 24.8. Neuvostoliitto ilmoitti ottavansa vastaan Suomen valtuuskunnan. Ja sitten 2.9. eduskunta hyväksyi rauhanehdot. klo 8 aamulla sotatoimet lakkasivat Suomen armeijan rintamaosuudella. Mutta vihollisen tulitoiminta jatkui vielä ensimmäisen aselepovuorokauden. Sen aikana ammuttiin Karjalan Kannaksella 7 000 eri kaliberista kranaattia. Kun tilanne oli rauhoittunut, komennettiin Paavo aliupseerikouluun ainoana komppaniastaan. Koulu oli Tyllijärven rannalla, oppilaat majoitettiin telttoihin. Kouluaika oli 2.10.-29.10.1944. Paavo sai hyvän todistuksen ja hänet oli jo määrätty reservinupseerikurssille. Mutta voittaja ryssä kielsi tämän joukon edelleen koulutuksen.
Paavo oli saanut Vapauden mitalin 2 lk 27.6. 1944 Vapauden mitalin 1. lk 5.10. 1944.
Paavo korotettiin korpraaliksi 2.9.1944, alikersantiksi 30.10.1944, kersantiksi 30.1. 1969.
JR 1oli majoitettuna Ravijoella. Sieltä rykmentti marssi vielä Mikkeliin ja kotiutettiin 14.11.1944.