II JATKOSOTA 1941-1944
1. YLEISTILANTEEN KEHITYS
Pohjolan yleispoliittinen tilanne oli muuttunut jo keväällä 1940, kun Saksa oli vallannut Tanskan vuorokaudessa ja sitten sen joukot tunkeutuivat Norjaan 9. huhtikuuta alkaen. Norja pyristeli jonkin verran vastaan, mutta senkin puolustus luhistui nopeasti.
Tästä lähtien Suomi katsoi Saksan suuntaan aluksi taloudellisesti, kun kauppasuhteet Neuvostoliitton kanssa kangertelivat eikä niitä saatu kuntoon. Ranska antautui kesäkuussa ja Neuvostoliitto ryhtyi turvaamaan etupiiriään miehittämällä Baltian maat kesällä 1940.
Saksalaiset olivat käyneet neuvotteluja suomalaisten kanssa jo loppuvuodesta 1940. Joulukuussa kenraalieversti Frans Halder kysyi kenraali Paavo Talvelalta suoraan, miten Suomi ryhmittäisi joukkonsa, jos Saksan ja Neuvostoliiton välille syttyisi sota. Tämän jälkeen Mikkelin päämajassa ryhdyttiin tekemään suunnitelmia, miten Talvisodassa menetetyt alueet voitaisiin vallata takaisin. Samaan aikaan epä- luulo Neuvostoliittoa kohtaan kasvoi Suomessa ei vaan Baltian tapahtumien takia, vaan myös sen tähden, että Neuvostoliitto esitti, että Petsamon nikkelikaivoksen toimilupa myönnettäisiin sille.
Muutenkin Suomessa tunnettiin monenlaisen uhkan kohdistuvan maahamme Neuvostoliiton taholta. Saksalaisia joukkoja oli tullut samaan aikaan Norjasta ja laivakuljetuksina Pohjanlahden satamien ja Turun kautta Lappiin. Mitään kirjallista sopimusta etupiirijaon muuttumisesta ei tehty, mutta saksalaisten joukkojen läsnäolo pohjoisessa osoitti suomalaisille tilanteen muutoksen. Ratkaiseva siirtyminen Saksan etupiiriin oli alkanut jo kesällä 1940. Kun Saksa sai Barbarossa-suunnitelman valmiiksi, Suomen hallituksen sisäpiirille tiedotettiin siitä ja se oli asiassa mukana. Politiikkojen enemmistö hyväksyi tämän ratkaisun, mutta VALTIOSOPIMUSTA EI SAKSAN KANSSA TEHTY..
Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon kesäkuun 22.pv ja näytti siltä, ettei sen voitokkaita joukkoja pysäytä mikään mahti . Suomalaisten mielissä syttyi toivo siitä, että nyt voitaisiin saada takaisin menetetty Karjala, Petsamo ja Sallan alue ryhdyttäessä taisteluihin voitokkaan Saksan rinnalla.
Kun Saksa aloitti operaatiot Lapissa ja Neuvostoliitto aloitti sotatoimet pommittamalla suomalaista laivasto-osastoa samana päivänä. 25.6. Seuraavana päivänä neuvostokoneet hyökkäsivät jälleen nyt 19 paikkakuntaa kohti. Kesäkuun 26. presidentti Risto Ryti piti radiossa puheen, jossa hän sanoi Suomen joutuneen Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi.
Sotamarsalkka Mannerheim kutsui armeijakuntien komentajat ja päämajan operatiivisen johdon neuvottelemaan Suomen päähyökkäyksen suunnasta 27.6. Neuvottelujen perusteella ylipäällikkö päätti aloittaa Suomen armeijan päähyökkäyksen ensiksi Laatokan koillispuolelle. Tarkoituksena oli katkaista Sortavalan länsipuolella olevien vahvojen neuvostojoukkojen perääntymistie sekä poistaa Itä-Karjalasta maan sisäosiin kohdistuva uhka ja siten helpottaa tärkeimmän tavoitteen Karjalan Kannaksen takaisin valtausta.