V RAUHAN TUNNUSTELUJA KEVÄTTALVELLA 1944
Jo marraskuun 20. 1943 Neuvostoliiton Ruotsin lähettiläs Aleksandra Kollontai ilmoitti Ruotsin kabinettisihteerille, mikäli Suomi oli halukas keskustelemaan rauhasta, sen edustajat olisivat tervetulleita Moskovaan. Ennen keskusteluja neuvostohallitus halusi tietää Suomen ajatukset ja ehdotukset. Kollontain mukaan ei ollut tarkoitus tehdä Suomesta Neuvostoliiton provinssia ellei Suomen politiikka siihen pakottaisi Nämä tiedot välitettiin Suomen lähettiläälle.
Teheranin kokouksessa marraskuun lopulla 1943 neuvottelivat Roosevelt, Churchill ja Stalin vuoden 1944 operaatioista ja sodan jälkeisistä järjestelyistä Euroopassa. Roosevelt kysyi Stalinilta, voisiko tämä tehdä mitään Suomen irrottamiseksi sodasta. Mutta Stalinin vastaus oli suomalaisten kannalta tyly. Suomalaiset olivat olleet säälimättömiä venäläisiä kohtaan kuin saksalaisetkin. Vuoden 1939 rajojen pohjalta ei Stalinin mielestä voitu käydä neuvotteluja, sillä Neuvostoliitto pyrki turvaamaan Leningradin ja asemansa Itämerellä. Suomalaiset joutuisivat suorittamaan sotakorvauksia ja lisäksi karkottamaan saksalaiset maasta.
Suomen hallitus lähetti Aleksandra Kollontaille kiitossähkeen tammikuun alussa 1944 ja siinä kiitettiin lähettilästä rauhanponnisteluista. Mutta Suomi ei voi pyrkiä sellaiseen rauhaan, joka irrottaisi maasta kaupunkeja ja muita taloudellisesti tärkeitä alueita.
Kollontai pettyi vastaukseen ja sanoi Ruotsin ulkoministerille, että olisi kuitenkin tärkeää, että suomalaiset lähettäisivät edustajan suoraan Moskovaan. Myös Yhdysvaltain asiainhoitaja jätti ulkoministeri Ramsaylle nootin, jossa suomalaisia kehotettiin ottamaan yhteyttä Moskovaan. Tämä tapahtui 31.1.1944.
Pitkien keskustelujen jälkeen 9.2.1944 Suomen hallitus päätti lähettää valtioneuvos J. K. Paasikiven Tukholmaan ottamaan selvää NL:n rauhanehdoista. Paasikivi saapui sinne 12. helmikuuta ja matka oli naamioitava kirjojen ostamismatkaksi etteivät saksalaiset saisi vihiä rauhantunnusteluista.
Kollontai ja Paasikivi tapasivat kolmena päivänä ja keskustelut olivat pitkiä. Mutta rauhanehdot olivat samat, joita Stalin oli kaavaillut Teheranissa. Nämä ehdot oli hyväksyttävä, ennen kuin voitaisiin neuvotella Moskovassa. Samaan aikaan NL antoi ehdot Dagens Nyheterille julkaistavaksi.
Suomen hallitus pohti kauan ja tarkasti analysoiden rauhanehtoja ja ilmoitti lähettiläs Kollontaille, että ehdot olivat erittäin raskaat ja vaikeat toteuttaa Pääministeri Linkomies esitti erillisrauhakysymyksen eduskunnalle 29. helmikuuta. Se valtuutti hallituksen jatkamaan yrityksiä rauhan saavuttamiseksi äänestys tulos oli 105 80.
26. 27. 3. J. K. Paasikivi ja Carl Enckell lensivät Moskovaan Tukholman kautta kumpikin yksityishenkilöinä. He neuvottelivat ulkoministeri Molotovin ja hänen avustajansa Dekanosovin kanssa useita kertoja maaliskuun viimeisinä päivinä. Mutta rauhanehdot pysyivät yhtä ankarina. Kun Paasikivi valitti tätä, Molotov sanoi, ettei hän ymmärrä, miksi heidän pitäisi tehdä myönnytyksiä suomalaisille. Saksa oli jo hävinnyt sodan ja Suomi on ollut sen liittolainen, niin sitä käsiteltäisi kuin voitettua maata.
Neuvottelijat palaavat takaisin ja he selostivat käytyjä neuvotteluja presidentti Risto Rytille, hallitukselle ja eduskunnan ulkoasiain valtuuskunnalle.
Kun pääministeri Linkomies selosti eduskunnalle 12.4. tilannetta ja hallituksen kantaa eikä eduskunnan mikään ryhmä asettunut kannattamaan rauhanehtoja. Suomi vastasi 15.4. kielteisesti NL:n esittämiin rauhan ehtoihin.
Neuvostoliitossa olivat jo suomalaisia vastaan käytävien operaatioiden suunnitelmat täydessä käynnissä. 28.4. Neuvostoliiton ylin sodanjohto vahvisti päätöksen, jonka mukaan puna-armeijan neljäs strateginen isku suoritetaan Karjalan Kannaksella ja Aunuksessa. Sitten toukokuun alkupäivinä alkoi Leningradin lounaispuolella hyökkäämään määrätyn NL:n 21. Armeijan kouluttaminen. 3.5. Kannaksen hyökkäys- suunnitelman päästrategi kenraali L. Govorov vahvisti suunnitelman. Se perustui voimakkaaseen tykistövalmisteluun, joka murtaisi suomalaisten vastarinnan. Läpimurtoalueeksi määrättiin Valkeasaaren lohko, jossa 20 km kaistalle varattiin yli 200 tykkiä rintamakilometriä kohti. Lisäksi tuli-iskua tukisivat laivasto ja ilmavoimat.